Sivut

perjantai 25. lokakuuta 2013

Mokomakin pitsimekko

Mjaahas, taas on tovi vierähtänyt. Blogi-motivaatio on ollut vähän hukassa, yhtenä selityksenä ideoiden ja kuvien puute, ja sen lisäksi ne vanhat pohdinnat, joista keväällä muutaman sanan raapustelin. Sen voi muistin virkistämiseksi lukea tästä.

Kuukauden takainen Turmion Kätilöiden keikka tosiaan oli mainio, seuraavan päivän syyskemut kotona hyvin kosteat. Siitä hetkestä tähän päivitykseen on tapahtunut jotain satunnaista pientä sosialisoitumista ihmisten ilmoille ja geokätköilyä. Jännä, en ole edelleenkään yhtään syys-ihminen, mutta silti käyn etsimässä jotain helvetin filmipurkkeja pimeässä, kylmässä ja joskus myös sateisessa säässä. Hulluutta on monenlaista...

Metallican leffan kävin katsomassa jonain krapula-iltana; leffa alkoi lupaavasti, kivat oli keikkameiningit ja soundit ja se oheis-tarinakin vaikutti ihan kiinnostavalta. Sitten leffa kuitenkin loppui, ja päälimmäinen fiilis oli vaan että "aha? oliks tää nyt tässä?". Jos joku on kyseisen rainan nähnyt, niin kertokeepa mielipiteitä :) Itseeni se ei paskan lopun takia uponnut.


Rätti-asiaa! Olen jo jonkun aikaa etsiskellyt rentoa arkimekkoa, mallia lyhyt ja materiaalia joustava&pitsinen&vartalonmyötäinen. Malli kuitenkin aiheuttaa harmaita hiuksia pitkäselkäiselle päärynälle,  ja monta tuskastumista on etsintöjen aikana tullut, kunnes Bubbleroom tarjosi pelastuksen, oikeastaan kaksin verroin (hupsista saatana...). Lyhyet mekot jää itselleni usein niin lyhyiksi, että perse vilkkuu jos vähääkään kumartelee, joten olin vähän pähkinöinä kun löytyi mekkoja jotka peittävät jotain, olematta kuitenkaan ihan polvipituisia. Toinen mekoista ei kuitenkaan täytä kriteeriä vartalonmyötäinen, mutta oli sen verran mukava päällä että pakkohan se oli ottaa vaatekaapin täytteeksi. Tänään jaksoin vihdoinkin, kunnollisten unien jälkeen, kaivaa kameran esille ja tattadaa, tässä tämä se-ei-täytä-kaikkia-kriteereitä-mekko:





Aion olla ovela ja jättää toisen mekon kuvat toiseen päivitykseen, sitä kun ei koskaan tiedä miten laiska jatkossakin olen kameran kanssa :P Nyt jatkan musiikin parissa ja lasken päiviä seuraaviin mielekkäisiin marraskuisiin tapahtumiin; halloween-kemut (jotka btw ovat itselleni ensimmäiset laatuaan), Mokoman live-dvd:n julkaisupäivä, firman pikkujoulut ja Mokoman keikka. Jo on kumma saatana jos ei noilla saada marraskuuhun vähän enemmän eloa kuin tähän lokakuuhun.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Työpaikkahuumori

Meillä on melkoisen hullunkurinen ja avoin työporukka, huumori kukkii ja silleen. Hauskoja tarinoita olisi kerrottavana vaikka kuinka, mutta se ei olisi kaikkien ohjeiden ja sääntöjen mukaista. Siihen ei kuitenkaan ole estettä, ettenkö voisi joitain tilanteita ja kommentteja kertoa itseeni liittyen:

Kollega: "Kas, Cruella DeVil saapuu" (allekirjoittanut saapui töihin alemmassa kuvassa näkyvässä takissa)















No siis. Onhan yhdennäköisyys huima, varsinkin kun katalogikuvaan liitetään takin seuraksi oma naamani.


Kollega 1: "lähtisitkö mun kanssa tälläiseen opintopiiriin?" (näyttää esitettä aiheesta Ö)
Minä: "voin mä harkita"
Kollega 2: (laulaen) "Mörkö se lähti piiriin, tinttanttanttantallallei"
Arvatkaa huviksenne lähdinkö mörkö-laulujen jälkeen mihinkään piireihin?

Asiakas: "Näytät siltä että olet noussut jostain aavelaivasta"
(Minä WTF-ilmeellä lähden pois ja kerron kollegoille tämän törkeän kommentin)
Lääkäri: "No emmä tiiä, oothan sä aika kalpee... mut sä oikeestaan näytät vähän Jenni Haukiolle"
Loppupäivän tiirailin kuvia Jennistä ja etsin yhdennäköisyyttä. En löytänyt.

Paljastetaan se nyt että nimeni on Jessica, hei vaan hei :)
Kollega kesken työpäivän: "Alba" (hihittelee)
Minä: "Häh?"
Kollega osoittelee nimineulaani: "Sä oot Alba"
Katselin nimineulaani ja kas, joku rakas kollegani oli sukunimeni kohdalle vaihtanut tekstin Alba. Minulla ei ole vieläkään tietoa syyllisestä, eikä siitä montako päivää olin töissä ollut Jessica Alba, todennäköisesti viikkoja. Siinä on jokunen potilas ja omaiset saattaneet ihmetellä että jo on muijalla itsetunto kohdillaan kun Jessica Albaksi itsensä on nimennyt.

Tälläistä se tällä kertaa on tämä vuorotyöläisen elämä, ei tule kuvia blogiin koska olen joko a)töissä b)laiska c)kuvauskelvoton humalan takia tai unohdan kameran olemassa olon. Siinä tuli myös viime viikkojen kuulumiset tiivistettynä; on ollut töitä, on ollut laiskuutta ilmassa ja on ollut syyskemuja ja on ollut Turmion kätilöiden keikkaa. Nyt nökötän vapaa-iltana kotona, koska katsastusmies oli sitä mieltä että syöpyneet jarrulevyt on pakko vaihtaa jos autolla mielin ajella. Kiitos katsastus-setä, olen nyt vaihdattanut ne jarrulevyt ja tilini on tyhjä. Ei ne syöpyneet jarrulevyt tähänkään asti ajoa haitanneet, hyvin kulki biili eteenpäin suatana!